24.4. OFDII: The Nave

Sunnuntaille oli suunniteltu SRT- eli Single Rope Technique -harjoituksia niistä kiinnostuneille, ja Columnsin retki muulle seurueelle. Edellisenä iltana Columns-retkueen suunnitelmat olivat kasvaneet niin suureellisiin mittoihin, että alkoi jo käydä kateeksi, mutta tästä huolimatta minä, Miri, Jake ja Elina jäimme vielä majalle kasaamaan köysitoimintakilkkeitä, kun muut poistuivat kohti yläsisäänkäyntiä.

Pääsimme liikkeelle hieman myöhemmin, kapusimme luolan luukulle, ja etenimme tuttua reittiä Corkscrewn kautta Salubriousiin ja alas, Tridentin ja Judgen ohi, Swamp Creekiksi nimettyyn pieneen virtaan. Oppaana oli Iain, joka ei ilmeisesti aivan ollut tiennyt, miten aloittelevan seurueen kanssa oli tekemisissä. Hän oli alunperin suunnitellut, että laskeutuisimme sieltä, missä Swamp Creek laskee päävirtaan. Tarjolla olisi ollut lähestyminen kapeaa tunnelia pitkin ja noin 30 metriä korkea köysipätkä, jossa pitäisi mahdollisesti väistellä pientä vesiputousta. Nähtyään meidän pukevan varusteitamme enemmän tai vähemmän haparoiden ja tarkastettuaan kyseisen kolosen tarkemmin oppaamme ilmoittikin, että laskeutuisimme sen sijaan the Naven nimellä tunnettuun luolan osioon, joka oli myös aivan lähellä.

Iain viritti köyden luolamuotojen ja valmiiden pultinreikien avulla, ja pääsimme kukin vuorollamme kokeilemaan luolaköysitoimintaa oikeassa ympäristössä. Oma kokemukseni oli, että tämä oli hurjan paljon hienompaa kuin ”kuivaharjoittelu” sisäseinällä, ja kumma kyllä tuntui oikeastaan vähemmän pelottavalta. Laskeutuminen pimeyteen kauniin kiven syleilyssä oli huikea elämys, ja pohjalla odotti suuri kaunis luolamuoto, joka oli kuin eilisen Columnin vastakappale.

Kun kaikki suomalaiset olivat saavuttaneet pohjan, ilmoitti Iain yläilmoista, ettei hänen oikeastaan kannata tulla alas lainkaan, vaan saisimme nousta köyttä ylös itsenäisesti. Elina nousi ensimmäisenä ja eteni kuin vanha tekijä. Itse jouduin hakemaan hieman enemmän, enkä oikein löytänyt rytmiä, vaan jouduin välillä kiskomaan köyttä käsin, kun se ei luistanut itsestään. Muutenkin tuntui, että käytin nousuun liikaa käsivoimia. Ylös kuitenkin pääsin, samoin kuin muu ryhmä. Se ei varsinaisesti ollut erityisen hauskaa, mutta kuitenkin tehtävissä ilman suurempia ongelmia.

Navessa leikkimiseen kului sen verran aikaa, että Swamp Creek sai jäädä odottamaan jotakin toista kertaa. Keräsimme tavaramme, ja palasimme pinnalle. Retki oli kaiken kaikkiaan hyvin hyödyllinen ja opettavainen, ja tuntui hienolta ajatella, että köysitaidot avaisivat meille uusia paikkoja tutustakin luolastosta.

Columns-Arete-Maypole-seurue palasi retkeltään sopivasti juuri, kun olimme ehtineet laittaa illallisen valmiiksi. Heidän reissunsa oli kestänyt seitsemän ja puoli tuntia, ja sisältänyt erittäin onnistunutta suunnistusta ja kiintoisia uusia paikkoja. Varmasti oiva loppuhuipennus porukalle, jolle se oli matkan viimeinen luolavierailu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s