Culture, sport & tourisme

Opintoasiat järjestyivät viimein viime viikon loppupuolella. Kävin tapaamassa opintoneuvojaa, jolle annoin listan haluamistani kursseista. Listan avulla hän sitten selvitti, sopiko kursseille mennä, ja ilmoitti minut niille. Omituinen systeemi, etenkin kun muissa tiedekunnissa opiskelevat kaverit saavat ihan itse hoitaa ilmoittautumisensa. Joka tapauksessa, kurssini näkyvät viimein paikallisessa nettisysteemissä. Helpotus on suuri. Sen sijaan lisähuolta ja ärtymystä ovat aiheuttaneet perutut kurssit: valitsemistani kursseista yksi peruuntuu varmasti, ja toisenkin kohtalo on vaakalaudalla, koska ilmoittautuneita on liian vähän. Käsittämätöntä, ettei genomiikka kiinnosta ihmisiä.

Viime viikonloppuna ehdin harrastaa niin kulttuuria, liikuntaa kuin turismiakin. Kulttuuria edusti Les Terriens -niminen esitys Théâtre Sévelinissä. Se oli hämärintä, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Periaatteessa tapahtumat sijoittuivat CERNiin, mutta näytelmä kyllä käsitteli aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se sisälsi paljon kummallista musiikkia, akrobatiaa/tanssia ja yleistä häröilyä. Varsinaista juonta ei tuntunut ollenkaan olevan, enkä tajunnut puoliakaan puheesta, mutta arvostin intensiteettiä ja vaihtelevuutta. Minut teatteriin kutsunut Nora, joka käy katsomassa jotain vähintään kerran viikossa, oli sitä mieltä, että tämä oli yksi parhaista jutuista mitä hän on ikinä nähnyt.

Lauantaina piti olla Erasmus-vaihtarijärjestön lumikenkäilyretki, johon olin kovasti innolla lähdössä. Perjantai-iltana ilmoitettiin kuitenkin yllättäen, että retki peruuntuu juna-aikatauluongelmien takia. Olin pettynyt ja hämmentynyt. En halunnut möllöttää koko lauantaita kotona, joten lähdin boulderoimaan Crissierissä sijaitsevan Le Cube -nimiseen uuteen halliin. Paikka muistutti monella tavalla Konalan Boulderkeskusta: suuri tila keskellä teollisuusaluetta, ja paljon selkeästi merkittyjä eri tasoisia reittejä. Kiipimässä oli lisäkseni vain kourallinen ihmisiä, mikä oli hassua, koska paikka oli mielestäni erinomainen. Ehkä sijainti ja hinta verottivat väkeä. Menomatkan suoritin bussilla, mutta kotiin palasin jalkaisin. Matkaa oli noin 6,5 kilometriä, mikä tuntui melkoisen pitkältä ja hitaalta, vaikka juoksinkin osan.

Sunnuntaina olin sopinut tekeväni jotain tsekkiläisen biologikaverini kanssa. Joksikin muotoutui vierailu Sauvabelinin metsään, isoon puistoon Lausannen yläpuolella. Päivä oli upean aurinkoinen, ja puisto täynnä ihmisiä. Nousimme näkötorniin, josta oli hieno näkymä kaupungin yli. Vuoret olivat ikävä kyllä piilossa. Katsastimme myös kotieläintarhan uhanalaiset maatiaisrodut, ja yritimme löytää suklaata Chocolatierin bussipysäkiltä. Se ei onnistunut, mutta päädyimme sen sijaan Vivariumiin ihastelemaan käärmeitä, liskoja, krokotiileja ja jättihämähäkkejä. Paikka oli mainio, otukset hienoja ja söpöjäkin. Erityisesti pidin valtavista varaaneista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s