1.1.2016 OFD I, sinne ja takaisin

OFD I entrance

Uudenvuodenpäivänä kaikki nukkuivat hieman pidempään, mutteivät mahdottoman pitkään: jo ennen puoltapäivää oli neljä innokasta luolaajaa valmiina lähtöön kohti OFD I:tä. Kävelimme mäkeä alas luolalle melko tympeässä tuulisessa sadesäässä.

Kiitos viime päivien sateen, OFD:n päävirran vesi oli varsin korkealla. Siispä päätimme normaalin roundtripin eli kiertoretken sijaan tehdä siitä vain kuivat osat molempiin suuntiin. Alun helppojen kävelykäytävien, Pluto’s Bathissa pelleilyn sekä Stepin vedenpinnan tarkistuksen jälkeen etsiydyimme siis ryömintätunneliin tummien verhojen alle, mistä vie reitti kohti Dug Outia. Vähän konttausta ja könyämistä pienissä tiloissa ja välillä vedessä, ja selvisimme Rocky Holes Chamberin ohi Bolt Traversen alkuun.

En ollut itse tehnyt OFDI:n perusretkeä koskaan tällä tavalla “takaperin”, joten kaikki oli minullekin hauskalla tavalla hieman eri näköistä. Bolt Traversen helppo kaapelipoikkari johti meidät Elephant’s Posteriorina tunnetun hassun kiipeilyputken alapäähän. Päädyimme laittamaan siihen köyden, jonka avulla kaikki selvisivät ongelmitta ylös. Sen jälkeen tarjolla oli vielä vähän lohkareiden välistä ryömimistä ja kiipeily kiven alta ulos pujahtaen, ja saavuimme suurempiin tiloihin.

OFDI:n isot yläosat ovat lähinnä lohkareikkoa ja nättejä muotoja. Jatkoimme matkaa lohkareikkoja alas ja läpi Roly Polyn ryöminnän, aina Lowe’s Chainille asti. Siellä näkyvä virta ei edelleenkään ollut kovin korkea, mutta koska köysi oli jätetty Elefantin perään ja aika oli puolessa, emme edes harkinneet alaskiipeämistä.

Paluumatka oli tutun tuntuinen, koska suunta oli sama kuin moneen kertaan tekemälläni perusroundtripillä. Elephant’s Posterior oli edelleen hauska ja helppo alaspäin. Tulin viimeisenä ja siivosin köyden mukaani. Bolt Traversen jälkeen osa tiimistä kävi vielä kipaisemassa Airy Fairyn edes takaisin, ja lopulta pulahdimme tai poikkaroimme Pluto’s Bathin yli ihailemaan valkokuohuista virtaa. Retken koko mitaksi tuli reilu 5 tuntia.

Paluumatka mäkeä ylös majalle pimeässä ja räntäsateessa tuntui aivan loputtomalta. Majalla olin mukamas kauhean nälkäinen, mutta mätettyäni vauhdilla kauhean kasan pastaa tulikin yllättäen niin paha olo, että oli pakko mennä hetkeksi pitkäkseen. Onneksi se meni ohi, ja jaksoin vielä istuskella hetken Long Common Roomissa katselemassa ClipDobsien Cantabrian kuvia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s