21.8. Miniklettersteig

Tiistaina oli viimein aika vetää hieman henkeä. Kun osa porukasta lähti luolaan valokuvaamaan, me muut nukuimme pitkään, ja kävimme kaikessa rauhassa kaupassa. Oli ihanaa saada jääkaappiin muutakin kuin kolaa ja kinkkua. Toisen aamiaisen äärellä puimme päivän suunnitelmia. Lopulta syntyi ajatus lähteä katsomaan lähistön helpohkoa ja lyhyttä via ferrataa tiimillä minä, Richard ja Elina.

IMG_9336Ewige Wandin seinämä kiipeilyreitteineen ja via ferratoineen (tai saksalaisittain Klettersteigeineen) sijaitsi lähellä Bad Ischliä; pysäköinti oli Rathlucken Hütten parkkipaikalle. Sää oli todella kuuma, kolmenkymmenen asteen kieppeillä. Tuntui pähkähullulta lähteä kallioseinälle paistumaan, mutta kun kerran tänne oli ajettu, pitihän se mennä tarkistamaan. Vartin metsäkävelyn jälkeen saavutimme kallioseinämän sekä siihen louhitut lyhyet tunnelit, joista yhden suulta lähti seinän ympäri ja ylös kaapeli sekä sarja metallitappeja otteiksi. Tässä se nyt oli.

Reitin alku oli puolivälissä korkeaa seinämää, maahan ainakin parikymmentä metriä, ylös saman verran. Reitti oli enimmäkseen pystysuora, osittain jopa hieman negatiivinen. Tämä vasta hullulta tuntuikin, ajatus lähteä keekoilemaan moiseen paikkaan. Richard totesi, että yleensä parasta on vain suorittaa äkkiä, jos alkaa epäilyttää, joten suoritimme siis. Alku hirvitti ihan suunnattomasti, ja vietin varmaan enemmän aikaa nojaillen leposulkkariini jalat täristen kuin kiiveten. Vähitellen alkoi löytyä jotain varmuutta ja luottamusta omiin voimiin—ja sitten se jo loppuikin. Reitillä oli aktiivista kiipeilykestoa ehkä kymmenen minuuttia. Melkoinen pikaelämys.

Seinän päällä arvoimme tovin internetin kanssa, lähtisimmekö katsastamaan pienen ajomatkan päässä olevia muita reittejä, mutta ne kuulostivat yhtä lyhyiltä, ja kuumuus piinasi. Kalliolla ei ollut lisäksemme yhtään ainoaa kiipeilijää, ei köysien eikä kaapelin varassa. Hikoilun sijaan ajoimme lopulta Bad Ischliin etsimään tietoa alueen harrastusmahdollisuuksista. Eniten olisi kiinnostanut kanjonointi, mutta siitä ei löytynyt ainoaakaan kirjaa, ei kirjakaupasta, turisti-infosta, eikä urheilukaupasta; kaikkialla meille tyrkytettiin vain kaupallisen firman lehtistä. Ei sitten. Selvästi kanjonit eivät tällä alueella ole iso juttu. Netistä niitä kyllä löytyi pari, mutta parhaankin arvostelut olivat 2.5/5. Kanjonitiedon sijaan löysimme ilmaisen via ferrata -lehtisen alueen reiteistä, sekä jäätelöä, euron pallo! Vaarallinen maa tämä Itävalta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s