18.6. IKS, päivä 3, sekä Škocjanske jame

Viimeinen päivä luentoja oli myös erittäin kiinnostava. Mystiset verkkofilamentit esiintyivät taas, ja pitkä avausluento, joka kertasi minulle tuttuja metodiaiheita, oli erittäin hyvä. Lopuksi meille esitettiin kutsu osallistua tapahtumaan ensi vuonna, jolloin teema olisi ”luolien tutkiminen” yleisesti, sekä UIS:n juhlavuosi. Olisi kyllä kiva osallistua, mutta saattaa olla hieman mahdoton järjestää, kun on jo muita luolasuunnitelmia.

Luentoja seurasi taas säästölounas. Sen jälkeen Karstologinen koulu lastautui bussiin, jolla meidät vietiin tutustumaan Škocjanske jamen luoliin. Nämäkin ovat turistinähtävyys, mutta samoin kuin Postojnska jama, todellakin näkemisen arvoisia! Saatoin hieman liioitella, kun eilen kehuin Postojnan luolaa sellaiseksi, että kaikki muu kalpenee sen rinnalla. Eipä vaan Škocjanske jame! Jos elämässään haluaa nähdä vain yhden turistiluolan, ja arvostaa korkeuseroja, kanjoneita ja korkeita kivikaaria enemmän kuin tippukiviä, Škocjanske jame on oikea valinta.

Lue loppuun

Mainokset

17.6. IKS, päivä 2, sekä Postojnska jama

Aamupäivä oli taas esitelmiä, klo 9-13.15, ja osa niistä oli aivan mahtavia. Etenkin miellytti ensimmäinen, pisin esitys, jossa esiteltiin kiehtovia verkkopintaisia filamentteja eri luolamuotojen mikroskooppikuvista, samannäköisiä niin mangaani-, pii- kuin kalsiittipohjaisinakin, luultavasti jonkun toistaiseksi tuntemattoman bakteerin tuottamia. Myös hieno oli seuraava esitys, jossa oli kokeiltu kasvattaa pöpöjä bioreaktoreissa eri kivialustoilla, ja saatu selvästi vaihtelevia yhteisöjä.

Lounastin taas kroatialaisten kanssa, ja tällä kertaa hostellin keittiöönkin pääsi. Pitkän lounastauon jälkeen oli viimein aika mennä maan alle, itse the Turistiluolaan eli Postojnska jamaan. Koska konferenssissa oli yli 100 osallistujaa, joista suurin osa halusi myös luolakierroksille, oli ikävä kyllä tarjolla vain turistiretkiä, onneksi sentään pienillä lisäyksillä peruskierroksiin.

Lue loppuun

16.6. International Karstological School, päivä 1

Majapaikkani status metsätalouskouluna näkyi maanantaiaamun tympeän aamiaisen äärellä hauskasti, kun nuoria tyyppejä ravasi metsurikypärät ja kengät mukanaan hakemassa evästä ruokalasta.kulttuuritalo

Hetken se vaati, mutta löysin ennen kello yhdeksää perille kulttuuritalolle, missä kirjauduin International Karstological Schoolin osallistujaksi. Paikalla oli paljon luolatiedeihmisiä, jotka suureksi osaksi vaikuttivat tuntevan toisensa. Ihme tuurilla minulle esiteltiin kroatialainen alkueläintutkija Najla, suurin piirtein minun ikäiseni ja aivan mainiota seuraa. Loppupäivän (ja loppukonferenssin) vietinkin suurelta osin kroatialaisessa seurassa, hän kun sattui kavereineen majoittumaan samassa hostellissa kuin minä.

Lue loppuun

Kesätiiviste

Todella karkeasti yleistäen voisi sanoa, että alkukesä, tai oikeastaan koko aika alla kuvaillusta Walesin-retkestä heinäkuun loppuun, oli yhtä odottelua. Toki tein kaikkea kiinnostavaa, ennen kaikkea työstin graduani Viikissä sekvensointilabrassa. Työn aiheena on sienien ITS-sekvenssidatan käsittely. Sen ohessa onnistuin kyllä jo sotkeutumaan pariin muuhunkin projektiin, jotka ovat kiinnostavia, mutteivät varsinaisesti nopeuta graduntekoa. Siksi olikin leppoisaa, kun keskikesällä suurin osa ihmisistä jäi lomalle, ja oli aikaa keskittyä vain tasan omaan työhön. Tavallaan harmitti jättää se kesken pariksi viikoksi, kun olin juuri päässyt vauhtiin.

Koko kesän mielessä kuitenkin oli lähestyvä luolaretki SWCC:n kanssa. Kohteena oli tällä kertaa Pohjois-Espanjan Cantabria, missä seuran jäsenet ovat vierailleet joka pääsiäisenä jostakin 90-luvulta lähtien. Tällaista suurta kesäretkeä alueelle ei ollut hetkeen ollut, eikä kukaan suomalainen ollut vielä käynyt siellä. Retken valmistelut sisälsivät muun muassa kellukkeiden hankkimista ja testailua, mikä oli jo itsessään ihan hupaisa harrastus – aika monta ihmistä kävi kysymässä, mitä ihmettä puuhaamme, kun hellepäivänä kelluskelimme uimarenkaiden kanssa täydessä luolavarustuksessa Espoon Saarijärvessä. Paitsi innolla, odotin retkeä myös hieman pelolla ja kauhulla. Tiedossa olisi melkoisen vaativaa menoa. Viimein koitti heinäkuun loppu, tarjosin työkavereille lomamuffinsseja, survoin luolavermeet rinkkaani, ja pakenin maan uumeniin.

16.5. Lausanne – Morges

Alkuviikko sisälsi jokusen luennon ja kaksi tenttiä. Etukäteen pelkäämäni hankalan fylogenetiikan kurssin tentti oli loppujen lopuksi rento tilaisuus, jossa keskusteltiin etukäteen valmistelemastani artikkelista. Se meni oikein hyvin, ja vähän tuntui, että pääsin kuin koira veräjästä. En ollut edes tehnyt kaikkia kurssin harjoitustehtäviä, mutta tenttiin se ei vaikuttanut mitenkään, eikä niitä tarvitse palauttaa. Toinen tentti oli Structuration B2-ranskankurssin loppukoe, joka ei myöskään tuntunut mahdottoman hankalalta.

Keskiviikkona oli tavalliseen tapaan kahdeksan tunnin koulupäivä. Nutritionista kävimme tutustumassa EPFL:n Nestle Institute of Health Sciencesiin, joka oli paljon makeempi kuin edellisen viikon Agroscope. Siellä oli muun muassa aivan uusinta tekniikkaa edustavia sekvensointihärveleitä. Olin ihan innoissani.

Luentojen lisäksi jouduin hoitamaan pelottavan ranskankielisen puhelun: minun piti sopia luolakerholaisen Philippen kanssa, miten toimitaan seuraavan aamun yliaikaisen reissuunlähdön suhteen. Selvittelyn lopputulos oli, että koulun jälkeen palasin kotiin, pakkasin, ja kello kahdeksan jälkeen illalla siirryin junalla Morgesin asemalle, mistä sain kyydin luolaperheen kotiin. Nukuin yöni siellä, yhden neljästä lapsesta tyhjillään olevassa huoneessa. Ennen nukkumaanmenoa juotiin teetä, katseltiin Incrediblesiä saksaksi dubattuna, ja paijattiin koiraa. Etukäteen sosiaalinen tilanne (ja ranska) oli ahdistanut aika paljon, mutta ihmiset olivat kilttejä ja mukavia, joten olikin ihan leppoisaa.

Au hasard

Viimeiset pari viikkoa eivät ole paria huippukohtaa lukuunottamatta olleet erityisen tapahtumarikkaat, joten tarkemman ja tylsän sepustuksen sijaan keskityn niihin kiinnostaviin kohtiin.

Kasvikurssi, jonka alunperin odotin olevan tylsä pakkopulla, muotoutui yllättäen lempikurssikseni Lausannessa. Yhdistelmä keskustelevaa oppimista, laajalti montaa alaa sivuavaa sisältöä (kemiaa, genetiikkaa, ravinto-oppia, ötököitä…) ja ajoittaisia retkiä luontoon tekivät kurssista mielenkiintoisen, vaihtelevan ja erilaisen. Kurssilla ei ollut tenttiä, vaan suoritus tapahtui kahdella pikku esitelmällä, joissa vastattiin opettajan etukäteen valitsemiin kysymyksiin. Minä vertailin ekassa esityksessäni lehtien ja muiden ruokien ravintosisältöä, ja eilen eli 1.5. pidin jälkimmäisen, omituisen esitelmäni aiheesta ”miten lehdistä voitaisiin muokata energiarikkaampia, ja olisiko tämä hyvä idea”.

Muista kursseista ei ole sen ihmeempää kerrottavaa. Nutrition from a genomic perspective ja Geneven systeemibiologia ovat edelleen hyvin kiintoisia. Rekombinanttiproteiinit eivät oikein inspiroi, fylogenetiikka on pirun vaikeaa, ja ranskankursseilla en koe oppivani paljoakaan. Viime aikoina on muutenkin ollut ajoittain olo, ettei kielitaitoni ole kehittynyt yhtään, ja että josko vain puhuisin englantia koko ajan, kun suurin osa ihmisistä sitäkin tajuaa, ja se vaan on niin paljon helpompaa.

Turismi- ja toimintarintamalla on ollut aika hiljaista kaverien poistuttua. Lauantaina 21.4. kävimme Cours de vacances -porukalla Art brut -museossa. Useampi ihminen oli kehunut sitä minulle etukäteen, eikä syyttä: se osoittautui jännäksi katsaukseksi luovuuden ja hulluuden rajamaille. Osa teoksista oli hienoja, osa kökköjä, osa vain ja ainoastaan aivan himmeitä. Museon jälkeen kokkasimme Noran kämpillä fajitaksia ja höpisimme syvällisiä.

Kiipeämässä olen yrittänyt käydä sen verran kuin vain mahdollista, eli Sottensin jälkeen kerran Chavornayssa yliopiston seuran kanssa ja kerran heikolla menestyksellä koulun boulderluolassa. Chavornay oli aika jees, kiipesin itävaltalaisen teräsnaisen kanssa ja tulin itsekin vaihteeksi tehneeksi vaikeampia juttuja.

Liikunnallinen kohokohta viime viikkojen sisällä oli ehdottomasti 28.4., jolloin juostiin Lausannen 20 km. En toki juossut kahtakymmentä kilsaa, vaan kymmenen, ja siitäkin kävelin pari pätkää. Loppuajaksi tuli hitusen alle 1:10, mikä oli minulle ihan ok, koska oikeasti pelkäsin, etten pääsisi lainkaan loppuun asti. Juokseminen oli ihme elämys, välillä oli kuuma, välillä kylmä, lopuksi ihan järkyttävä jano. Itse tapahtuma oli melkoinen urheilujuhla, juoksijoita yhteensä yli 19000. Hölkkääminen keskellä autotietä valtavan ihmislauman mukana, kannustavan yleisön ja musisoijien läpi, oli jotain ihan muuta kuin normilenkkini järven rannassa. Enpä ole ennen kokenut mitään vastaavaa, mutta voisin kyllä joskus toistekin!

Les semaines passées

Luolaretken jälkeen ei ole pariin viikkoon tapahtunut mitään niin jännittävää, että se olisi innostanut minut kirjoittelemaan tänne. Lähinnä vain opiskelua, yksinäisiä tietokoneella istuttuja iltoja sekä rahahuolia ja muuta ahdistusta. Erityisen suuri stressinlisääjä oli 8.3. postilaatikkooni tipahtanut ulkomaalaisviraston kirje, jossa vaadittiin todistusta siitä, että minulla on täällä elämiseen tarvittavat rahavarat. Totuushan on, että minulla ei oikeasti ole alkuunkaan tarpeeksi rahaa, enkä tiedä, miten pärjään kesään asti. Kaiken lisäksi Nordea kaikessa viisaudessaan halusi välttämättä hoitaa pankin todistuksen tilaamisen nettiviestipalvelunsa kautta, minkä johdosta kesti yli viikko, että he viimein ilmoittivat, että ko. paperi on tilattu. Nyt odotan kauhulla, ehdinkö saada sen ajoissa, kun ulkomaalaisviraston antama deadline oli 22.3. eli ensi viikon torstai. Olisi kiva, jos joskus saisi nämä viralliset asiat sellaiseen pisteeseen, ettei niistä tarvisi panikoida. Nyt vähän tuntuu siltä, että vaihtoaikani ehtii loppua ennen kuin kaikki on ojennuksessa.

Keskiviikkona 7.3. kävin illalla Groupe Spéléo Lausannen eli paikallisen luolakerhon tapaamisessa Bussigny-nimisessä lähiössä. Luolatyypit olivat leppoisia, ja setien lisäksi joukossa oli pari nuorempaakin ihmistä. Ranska oli edelleen haastavaa, mutta jutustelu tuntui hyvin hyödylliseltä. Menin tosin ihan solmuun, kun minua pyydettiin kertomaan, millainen Ordonsin retkemme oli. ”C’était super. La grotte est jolie,” oli suurin piirtein taso, mihin kykenin. Virallisen, tulevia retkiä suunnitelleen osuuden jälkeen kävimme vielä yksillä lähkuppilassa, ja lopuksi sain kyydin kotiin yhdeltä luolasedistä.

Mitä opintoihin tulee, kenties keskeisin juttu parin viime viikon aikana oli esitelmä, jonka pidin viime maanantaina, 12.3. Kyseessä oli viruspatogeneesikurssin pakollinen artikkeliesittely, ja aiheenani oli HIV-1:n genomiin kohdistuvia muutospaineita ja toisaalta muutosta vastustavia voimia kartoittava artikkeli (Snoeck et al. 2011). Paperi oli puhdasta bioinformatiikkaa, eikä kukaan tuntunut tajuavan siitä paljoakaan. En ole varma tajusinko itsekään, mutta ainakin koin olleeni hyvin tieteellinen ja vakuuttava. Koska kyseisestä kurssista ei ole tenttiä ja tuo oli viimeinen luentokerta, minulla pitäisi nyt olla ainakin 1.5 opintopistettä tiedossa.

Myös bakteeripatogeneesikurssi ja Networks loppuivat tällä viikolla, mutta molemmista on vielä tiedossa suulliset tentit, ja Networksista myös esitelmä. Torstaina alkoi uusi kurssi, Phylogeny and comparative methods, joka osoittautui jokseenkin haastavaksi bioinfon opintojaksoksi. Perjantaina kurssin ekoissa harjoitustöissä koin jälleen epätoivon hetkiä tietokoneluokassa. Huhhuh. Selvästi meille Helsingissä tarjottu palikka-bioinfokurssi ei ollut alkuunkaan tarpeeksi kattava. Jos selviän tästä kurssista jotenkin, opin kyllä paljon kaikenlaista uutta ja hyödyllistä.