6.1. Crevasse – Corkscrew – Lavender Way

Olin vielä onnellisesti makuupussissani kun aamuyhdeksän maissa päivän kunnianhimoisempi luolatiimi, Duncan ja Tor, aloittivat eeppisen retkensä kohti OFD3:n perimmäistä nurkkaa, Smith’s Armourya. Sitä kauemmas ei kotiluolassamme pääse. En sentään kuluttanut koko päivää pedissä, vaan noustuani kasasin vermeeni kohtalaisen reippaasti, koska minun ja Daren oli määrä mönkiä maan alle noin klo 11. Pujahdimmekin luukusta luolaan vain ehkä vartin sitä myöhemmin. Avattuani luukun annoin avaimen Darelle, ja hän kiinnitti sen sulkkariin vyölleen. ”Pysyykö se varmasti siinä?” kysäisin. Joku taikauskoisempi sanoisi, että pitikin mennä mainitsemaan.

Retkemme kohde oli The Crevasse. Kyseisen kuilun ylitys on yksi keskeinen haaste matkalla OFD3:a kohti, ja sinne laskeutuminen vie Pendulum Passageen. Sunnuntaina SWCC:läiset kaverit olivat ystävällisesti laittaneet siihen köyden, jota Pendulumin sankarit olivat keskiviikkona käyttäneet, ja nyt meidän tehtävämme oli purkaa se. Tai oikeastaan lähinnä Daren, koskapa vain hänellä oli köysikamat mukana. Itse olin retkellä ennen kaikkea, koska halusin muistella, miten reitti Crevasselle menikään. Olin kulkenut sen kahdesti aiemmin ja muistin joitakin pätkiä, mutta suurin osa oli ihan mysteeriä.

Lue loppuun

Mainokset

4.1. Köysileikkejä The Navessa

Keskiviikon luolasuunnitelma oli  kunnianhimoinen: OFD2:n Crevasselta alas lähtevä Pendulum Passage -niminen tunneli, josta kukaan meistä ei tiennyt mitään. Tosin se oli lähinnä Daren, Duncanin ja Torin projekti. Minä, Miri ja Taina lähestyisimme käytävää toisesta suunnasta, The Naven köysiosuuksien kautta, vailla aikomusta jatkaa kovin pitkälle Pendulumiin. Olisi kuitenkin olennaisen tärkeää, että riggaisimme köysiosuudet päädyssämme, koska se olisi toiselle kolmikolle näppärin reitti ulos.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eka tiimi meni sisään puoliltapäivin, meidän kolmikkomme noin tuntia myöhemmin. Alkuosa retkestä oli tasan sama kuin minun ja Daren sunnuntain pikkuretkellä: Yläsisäänkäynnistä sisään ja alas The Naven kuilun partaalle. Siellä kaivoimme säkeistämme köysitoimintavarusteet, ja totesimme, että oikeastaan kukaan meistä ei muista juuri mitään riggaamisesta. Aika pitkän aikaa köyttä hypisteltyämme ja maailman menoa mietittyämme Miri rohkeimpana tarttui toimeen, ja askarteli erittäin vakuuttavan köysiankkurin pätevällä lähestymislinjalla, jotta pääsimme laskeutumaan mukavan suoraviivaisen 12-metrisen kuilun.

Lue loppuun

2.1. Ylempi Paahtoleipäteline

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMaanantaina Tor lähti reippaasti jo kymmenen maissa Dan-yr-Ogofiin videokuvausretkelle Andyn ja Antonian kanssa. Minä, Dare ja Taina puolestamme valitsimme rauhassa asiaa mietiskeltyämme kohteeksi vanhan tutun OFD1:n eli Alasisäänkäynnin, mistä lähdimme etsimään uusia asioita aivan sisäänkäynnin lähistöltä.

Sää oli huimasti parempi kuin eilen: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta kun marssimme rinnettä alas majalta luukulle. Tikkaat koloon kavuttuamme seurasimme helppoa, tuttua reittiä syvemmälle luolaan, mutta vain Toast Rackin (eli ”paahtoleipätelineen”) nimellä tunnettujen metalliportaiden luokse. Niiden jälkeen, hieman ylämäkeen, on vasemmalla nurkassa valuvaa kiveä, jonka päältä lähtee käytävä. Sinne pääsee kiipeämään joten kuten, mutta köysi oli kiva käsiotteeksi, koska muita otteita ei juuri ollut.

Ylhäältä lähti konttauskokoinen käytävä, Upper Toast Rack Seriesin alku. Tämä oli minulle aivan vierasta maastoa. Singahdin letkan edelle sitä tutkailemaan. Konttitunnelia jatkui jokusen kymmentä metriä, kunnes se muuttui todella mutaiseksi ja märäksi. Oikea reitti ei kuitenkaan ollut ahtaaseen märkään koloon, vaan ylös kattoon, aivan selkäni takaa. Lyhyen (alle 2m) kiipeilyn päältä lähti kaksi suuntaa, joista sattumalta valitsimme oikein, eli lähdimme aiempaan kulkusuuntaan nähden vasemmalle.

Lue loppuun

1.1.17 Kertaamassa OFD2:ssa

Uudenvuodenpäivän aamuna olo oli vähän vajaakuntoinen, ja opastettu massaretki Columnseille ei houkutellut. Tor ja Taina sen sijaan päätyivät lähtemään siihen suuntaan. Minä ja Dare päätimme suorittaa keskenämme helpon kalibrointiretken Top Entrancelle eli Yläsisäänkäynnille, joka myös OFD2:n nimellä tunnetaan.

Ylämäki Kakkoselle oli harvinaisen tympeä, koska sää oli mallia ”räntää vaakatasossa ja järkyttävä tuuli”. Ylös kuitenkin lopulta selvisimme, ja saman tien luukusta sisään ja luolaan, missä oli paljon lämpimämpää ja kuivempaa. Yläsisäänkäynnin ympäristö on aina yhtä tuttu. Kuljimme vauhdikkaasti läpi Brickyardin lohkareikon, alas Corkscrewn lohkareiden välistä, ja Salubrious Streamin puroa aina Tridentin ja Judgen näyttävien luolamuotojen luo. Niiden naapurissa kävimme katsastamassa pultit The Naven köysikuilussa, johon voisi ehkä laittaa köyden.

Lue loppuun

2.1. Pyrähdys Cwm Dwrissa

Confined Space Category 2Lauantai oli viimeinen päivämme Walesissa. Jotta noviisimme saisivat taatusti täyden elämyksen, päätimme vielä ennen lähtöä kuskata heidät Cwm Dwriin. Aikaa oli rajallisesti, ja onnistuimmekin pääsemään liikkeelle kohtalaisen aikaisin. Miri pujahti ensimmäisenä aina yhtä hilpeään betoniputkeen noin klo 10.30. Ekaa kertaa ikinä meillä oli mukana myös köysi, tai siis hyvin palvellut 8 mm handline. Sen sai näppärästi kiinni puupalkkiin viimeisen betoniputkilon jälkeen, ja siitä oli paljon apua alaskiipeilyssä. Minä seurasin viimeisenä kahden säkin kanssa.

Josakin kohdassa ratakiskokiipeilyn, ekojen könyjen ja SAS Chamberin jälkeen, ennen kaikkein ahtainta paikkaa, onnistuin itse kehittämään jonkun ahtausahdistuksen. En ikinä erityisesti pidä viimeisenä etenemisestä, ja pahinta se on ryöminnöissä, jos edellämenijät ovat selvästi minua hitaampia. Varoituskylttikammiossa vaihdoimme siis järjestystä, ja möngin viimeiset ahtaikot edeltä.

Lue loppuun

1.1.2016 OFD I, sinne ja takaisin

OFD I entrance

Uudenvuodenpäivänä kaikki nukkuivat hieman pidempään, mutteivät mahdottoman pitkään: jo ennen puoltapäivää oli neljä innokasta luolaajaa valmiina lähtöön kohti OFD I:tä. Kävelimme mäkeä alas luolalle melko tympeässä tuulisessa sadesäässä.

Kiitos viime päivien sateen, OFD:n päävirran vesi oli varsin korkealla. Siispä päätimme normaalin roundtripin eli kiertoretken sijaan tehdä siitä vain kuivat osat molempiin suuntiin. Alun helppojen kävelykäytävien, Pluto’s Bathissa pelleilyn sekä Stepin vedenpinnan tarkistuksen jälkeen etsiydyimme siis ryömintätunneliin tummien verhojen alle, mistä vie reitti kohti Dug Outia. Vähän konttausta ja könyämistä pienissä tiloissa ja välillä vedessä, ja selvisimme Rocky Holes Chamberin ohi Bolt Traversen alkuun.

En ollut itse tehnyt OFDI:n perusretkeä koskaan tällä tavalla “takaperin”, joten kaikki oli minullekin hauskalla tavalla hieman eri näköistä. Bolt Traversen helppo kaapelipoikkari johti meidät Elephant’s Posteriorina tunnetun hassun kiipeilyputken alapäähän. Päädyimme laittamaan siihen köyden, jonka avulla kaikki selvisivät ongelmitta ylös. Sen jälkeen tarjolla oli vielä vähän lohkareiden välistä ryömimistä ja kiipeily kiven alta ulos pujahtaen, ja saavuimme suurempiin tiloihin.

Lue loppuun

31.12. OFD II roundtrip ja ensikertalaiset

Ensikertalaistemme ensimmäinen luolaretki oli luonnollisesti OFD II / Top Entrancen ympäristöön, mihin kaikki muutkin täällä harrastuksensa aloittaneet suomalaiset ovat ensimmäisen retkensä tehneet. Pääsimme liikkeelle vähän ennen puoltapäivää, massiivisen luola-aamiaisen ja loputtomalta tuntuneen varustesäädön jälkeen. Kävely yläsisäänkäynnille ylös tuttua mäkeä tapahtui varmaankin kovimmassa tuulessa missä olen sen ikinä suorittanut.

Noin 12.20 astuimme luukusta sisään kahden pidemmälle suunnanneen, kokeneemman tiimin jälkeen. Edellisestä kerrastani OFD:ssä oli yllättävän kauan – viimeksi taisin käydä luolassa keväällä 2014. Tämä selvästi kyllä kostautui, koska suunnistukseni oli ihan surkeaa.

Retken alkupuoli oli toki selkeä paitsi retkeä vetäneelle Mirille myös minulle. Läpi Brickyardin (joka sai uuden nimen “Saapasjumi”) pienten lohkareikkokiipeilyjen Gnome Passageen, missä ihastelimme luolatonttuja ja Edwardsin haaran jälkeen oikeasta seinästä virtaavaa vesiputousta, sitten jälkiämme takaisin Wedding Cakelle ja Corkscrewn’ aloittelijoille haasteellisen alaskiipeilyn kautta Salubrious Streamiin. Pikku purossa oli sateisesta säästä johtuen melko paljon vettä, mutta ei se hankala edelleenkään ollut. Kiipeily- ja poikkaripaikoissa Miri opasti ensikertalaisia – itse olin siinä hommassa aivan surkea, kun en oikein itse osaa ikinä sanoa, miten olen mistäkin mennyt.

Lue loppuun