2.1. Pyrähdys Cwm Dwrissa

Confined Space Category 2Lauantai oli viimeinen päivämme Walesissa. Jotta noviisimme saisivat taatusti täyden elämyksen, päätimme vielä ennen lähtöä kuskata heidät Cwm Dwriin. Aikaa oli rajallisesti, ja onnistuimmekin pääsemään liikkeelle kohtalaisen aikaisin. Miri pujahti ensimmäisenä aina yhtä hilpeään betoniputkeen noin klo 10.30. Ekaa kertaa ikinä meillä oli mukana myös köysi, tai siis hyvin palvellut 8 mm handline. Sen sai näppärästi kiinni puupalkkiin viimeisen betoniputkilon jälkeen, ja siitä oli paljon apua alaskiipeilyssä. Minä seurasin viimeisenä kahden säkin kanssa.

Josakin kohdassa ratakiskokiipeilyn, ekojen könyjen ja SAS Chamberin jälkeen, ennen kaikkein ahtainta paikkaa, onnistuin itse kehittämään jonkun ahtausahdistuksen. En ikinä erityisesti pidä viimeisenä etenemisestä, ja pahinta se on ryöminnöissä, jos edellämenijät ovat selvästi minua hitaampia. Varoituskylttikammiossa vaihdoimme siis järjestystä, ja möngin viimeiset ahtaikot edeltä.

Lue loppuun

Mainokset

1.1.2016 OFD I, sinne ja takaisin

OFD I entrance

Uudenvuodenpäivänä kaikki nukkuivat hieman pidempään, mutteivät mahdottoman pitkään: jo ennen puoltapäivää oli neljä innokasta luolaajaa valmiina lähtöön kohti OFD I:tä. Kävelimme mäkeä alas luolalle melko tympeässä tuulisessa sadesäässä.

Kiitos viime päivien sateen, OFD:n päävirran vesi oli varsin korkealla. Siispä päätimme normaalin roundtripin eli kiertoretken sijaan tehdä siitä vain kuivat osat molempiin suuntiin. Alun helppojen kävelykäytävien, Pluto’s Bathissa pelleilyn sekä Stepin vedenpinnan tarkistuksen jälkeen etsiydyimme siis ryömintätunneliin tummien verhojen alle, mistä vie reitti kohti Dug Outia. Vähän konttausta ja könyämistä pienissä tiloissa ja välillä vedessä, ja selvisimme Rocky Holes Chamberin ohi Bolt Traversen alkuun.

En ollut itse tehnyt OFDI:n perusretkeä koskaan tällä tavalla “takaperin”, joten kaikki oli minullekin hauskalla tavalla hieman eri näköistä. Bolt Traversen helppo kaapelipoikkari johti meidät Elephant’s Posteriorina tunnetun hassun kiipeilyputken alapäähän. Päädyimme laittamaan siihen köyden, jonka avulla kaikki selvisivät ongelmitta ylös. Sen jälkeen tarjolla oli vielä vähän lohkareiden välistä ryömimistä ja kiipeily kiven alta ulos pujahtaen, ja saavuimme suurempiin tiloihin.

Lue loppuun

31.12. OFD II roundtrip ja ensikertalaiset

Ensikertalaistemme ensimmäinen luolaretki oli luonnollisesti OFD II / Top Entrancen ympäristöön, mihin kaikki muutkin täällä harrastuksensa aloittaneet suomalaiset ovat ensimmäisen retkensä tehneet. Pääsimme liikkeelle vähän ennen puoltapäivää, massiivisen luola-aamiaisen ja loputtomalta tuntuneen varustesäädön jälkeen. Kävely yläsisäänkäynnille ylös tuttua mäkeä tapahtui varmaankin kovimmassa tuulessa missä olen sen ikinä suorittanut.

Noin 12.20 astuimme luukusta sisään kahden pidemmälle suunnanneen, kokeneemman tiimin jälkeen. Edellisestä kerrastani OFD:ssä oli yllättävän kauan – viimeksi taisin käydä luolassa keväällä 2014. Tämä selvästi kyllä kostautui, koska suunnistukseni oli ihan surkeaa.

Retken alkupuoli oli toki selkeä paitsi retkeä vetäneelle Mirille myös minulle. Läpi Brickyardin (joka sai uuden nimen “Saapasjumi”) pienten lohkareikkokiipeilyjen Gnome Passageen, missä ihastelimme luolatonttuja ja Edwardsin haaran jälkeen oikeasta seinästä virtaavaa vesiputousta, sitten jälkiämme takaisin Wedding Cakelle ja Corkscrewn’ aloittelijoille haasteellisen alaskiipeilyn kautta Salubrious Streamiin. Pikku purossa oli sateisesta säästä johtuen melko paljon vettä, mutta ei se hankala edelleenkään ollut. Kiipeily- ja poikkaripaikoissa Miri opasti ensikertalaisia – itse olin siinä hommassa aivan surkea, kun en oikein itse osaa ikinä sanoa, miten olen mistäkin mennyt.

Lue loppuun

4.5. OFD: The Traverses

Sunnuntain reittisuunnitelma oli kunnianhimoinen: porukalla kohti OFDIII:a, luolan perimmäistä nurkkaa, jossa yksikään suomalainen ei vielä ole käynyt. Matkan varrella on monia haasteita, niin fyysisiä kuin henkisiäkin.

Nukuimme pitkään, söimme rauhassa aamiaista ja kasasimme romppeitamme. Ympärillämme ihmiset lähtivät kohti Columnseja, luolamuotoja, jotka ovat näytillä vain tiettyinä päivinä. Me astuimme yläsisäänkäynnin luukusta sisään noin 12.30, ja suuntasimme tuttuja valtaväyliä Gnome Passageen ja Hääkakun ohi Corkscrewlle, mistä normaalin alas kiemurtelun sijaan kiipesimme mutaista seinämää ylös, ja alas Arete Chamberiin. Sen jälkeen lyhyt lohkareikkokävely, ja pääsimme retken ahtaimman osion alkuun. Enimmäkseen konttausta sisältävä pätkä ei toki ollut mitenkään oikeasti tukala, ja pian putkahdimme suureen kammioon Timo’s Tablen luo.

Lue loppuun

2.5. OFDII, soolona

Perjantaina oli aika siirtyä Pohjois-Walesista Etelään. Ensin otimme kuitenkin suunnan pohjoiseen. Parinkymmenen minuutin päässä Llanberisistä sijaitsi nimittäin Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch, paikka, jolla on Euroopan pisin nimi. Halusin ehdottomasti käydä siellä. Se osoittautui pikkukyläksi, jossa oli lisäksemme lähinnä eläkeläisturisteja ja matkamuistomyymälöitä, ja toki jokaiseen mahdolliseen paikkaan oli laitettu kylttejä kylän koko nimeä käyttäen. Ostimme sälää, jotta saimme pysäköidä kaupan pihaan, ja otimme pari kuvaa. Tämän pienen harharetken jälkeen asetimme GPS:n kohteeksi Penwylltin, ja nokan kohti Etelä-Walesia.Llanfair pw.

Noin neljän tunnin ajomatkaan mahtui näyttäviä nummimaisemia, pikkuisia kyliä, ja loputtomasti lammaslaitumia. Suurta hilpeyttä herättivät kyltit, joissa vuorotellen varoiteltiin lehmistä, lampaista, traktoreista, ratsukoista, hevosista ilman ratsastajaa, peuroista, sekä lapsista ja eläkeläisistä. Jokainen vaaratekijä varmasti vaatii juuri tietynlaista ajotapaa… Pidimme lounastauon suurin piirtein ainoalla näkemällämme huoltoasemalla, jonka ruoka oli asiaankuuluvan kamalaa. Viimeinen pätkä matkaa oli kaikkein tylsin, enimmäkseen korkeuseroton, kunnes saavutimme Brecon Beaconsin tutut kukkulat, ja viimein South-Wales Caving Clubin kotoisan luolamajan.

Luolamajalla oli vielä rauhallista. Dare, Taina ja heidän brittiseuralaisensa Rob olivat OFD I:ssä. Me käväisimme kaupassa ja asetuimme taloksi. Minua innosti mennä maan alle, Miri halusi säästää polviaan, joten päätin mennä sooloretkelle. En ollut koskaan aiemmin käynyt OFD:ssä yksin, ja halusin kokeilla, kuinka pelottavaa se olisi. Niinpä kasasin vermeeni, vaihdoin haalarit ylleni, ja illalla seitsemän kieppeillä lähdin mäkeä ylös kohti yläsisäänkäyntiä.

Lue loppuun

6.12. OFD: Two to One

Perjantaiaamuna olimme jo lähes valmiina lähtöön kohti Daren Cilauta, kun viimein tavoitin paikallisen, jolla oli edes jotakin tietoa luolaston toisesta päästä eli Price’s Digistä, jonka kautta olimme suunnitelleet tulevamme ulos. Ikävä kyllä Allanin tietous oli, että paikka on potentiaalisesti vaikea suunnistaa, ja sieltä on jouduttu pelastamaan useita retkueita tämän vuoksi.

Kutsuin tiimin koolle, ja pikapalaverina päätimme jättää retken huomiseen, jolloin majalla todennäköisemmin olisi joku, joka tietäisi paikasta hieman enemmän. Korvaavaksi suunnitelmaksi muotoutui OFD:n Kakkosesta Ykköseen -läpiretki, jota minä ja Miri emme vielä myöskään olleet tehneet (muut läpireissut eli One to Cwm Dwrin ja Cwm Dwr to Twon olimme toki suorittaneet, joten reitti oli kokonaisuudessaan tuttu). Koska kahdeksan henkeä on aivan liian suuri ryhmä sujuvaan etenemiseen, jakauduimme puoliksi. Ensin retkensä aloitivat Dare, Tor, Jake ja Elina, puolta tuntia myöhemmin minä, Miri, Pasi ja Aki lähdimme takaa-ajoon.

Lue loppuun

4.5. AGM, Northern Lights ja Ceilidh

Huh, mikä päivä! Aamulla varhain ylös, jotta ehdimme ihmettelemään SWCC:n vuosikokousta. Kokous kesti kolmisen tuntia, ja sen teema tuntui olevan kerhon ikääntyminen: nuoria ihmisiä pitäisi houkutella lisää erilaisin keinoin, presidentti jäi valitsematta, koska edelliselle ei jotenkin vahingossa ollut saatu seuraajaehdokasta, ja taloudenhoitajan pestikin uhkasi jäädä tyhjäksi.

Kuivahkon kokouksen perään oli kerholle eilen saapunut Martin väläytellyt jos jonkinmoista luolareissua luolan kaukaisimmasta nurkasta eli OFDIII:sta lähtien. Sinne minä en olisi näin kiireisellä aikataululla lähtenyt, ja lopulta Martinkin oli sitä mieltä, ettei aikaa olisi tarpeeksi – bussi illan ceilidh-bileisiin lähtisi kello 19. Tavallaan olisin kaivannut välipäivää, mutta kun Martin lopulta ilmoitti, että voisi viedä meidät Northern Lightsiin, meille vielä vieraaseen OFDII:n osaan, en tietenkään voinut kieltäytyä. Mukaan lähti myös Jeff, kokenut luolaaja, jolle OFD ei ollut kovin tuttu.

Lue loppuun