12.7. Luolia ja sauruksia!

Tiistain ohjelmaksi olin lobannut turistiluolan, jonka yhteydessä on dinosauruspuisto! Se sijaitsi Ranskan rajan tuntumassa keskellä ei mitään, joten perillepääsy vaati aikansa. Reitti alkoi junalla Bielistä Delémontiin, missä vaihdoimme pienempään junaan kohti Porrentruyta, halki Juran hienojen kalkkikivikukkulaisten maisemien. Porentruyssa kulkuväline vaihtui postibussiin, jolla puolenpäivän jälkeen saavuimme Grottes de Réclèren porteille.

IMG_3919Seuraavaan luolaopastukseen oli aikaa puolitoista tuntia, joten aloitimme dinosauruksista. Ne oli aseteltu pari kilometriä pitkän metsäpolun varteen, karkeasti aikaa ja evoluutiota seuraillen. Edelliseen dinopuistokokemukseeni Dan-yr-Ogofiin verrattuna Réclèren Prehistoparcissa laatu selkeästi korvasi määrän: dinot olivat mainion näköisiä, tosi yksityiskohtaisia (vaikka höyhenet puuttuivatkin), ja infokyltit hyviä sopivalla tekstimäärällä. Yllättäen monta suosikkidinoa oli jätetty pois, ja tilalle otettu vähemmän tunnettuja: Triceratopsin asemasta Styracosaurus, T-Rexin asemesta Tarbosaurus, ja isot sauropodit loistivat poissaolollaan. Tämä oli oikeastaan aika kiva: olivat uskaltaneet olla erilaisia!

Lue loppuun

Mainokset

10.7. Rothorn ja Brienzergrat

Ylös ennen kahdeksaa, nopea aamiainen, ja junaan! Vaikka IMG_3822Brienz ei linnuntietä olisi valtavan kaukana Bielistä, sinne pääseminen vaati neljä junaa. Bielistä Berniin, missä katselimme vähän maisemia, koska vaihtoaikaa oli puolisen tuntia, sieltä Interlaken Ostiin, Interlakenista Brienziin, ja Brienzistä ylös vuorelle kalliilla mutta erittäin söpöllä ja tunnelmallisella höyryveturilla! Se eteni ylämäkeä hitaasti ja meluisasti ja oli aivan mainio. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, ja maisemat muuttuivat vähitellen metsäisistä niityiksi, ja lopulta upean jylhiksi vuorenhuipuiksi.IMG_3812

Ylhäällä pidimme aluksi evästauon, koska matka oli vienyt niin paljon aikaa, että kello oli jo noin yksi. Rothornin yläasema ei ollut aivan huipulla, joten seuraavaksi halusin tietenkin kavuta sinne. 2,3 kilometrin korkeudesta oli aivan mielettömän upeat näkymät yli ympäröivien alppimaisemien ja alas järvelle. Vau. Tätä varten olin Sveitsiin taas kerran tullut, ja aina se on yhtä huikeaa! Harmitti jo nyt, ettei vuoripäiviä olisi tätä enempää.

Lue loppuun

9.7. Turistina Bielissä/Biennessä

Aamulla olisi voinut olla kiva nukkua pitkään, mutta sitten ei olisi saanut croissantteja! Siispä herätys kasin pintaan ja emäntäni johdolla ulos ja kohti naapurikylässä Nidaussa olevaa leipomoa. Ympäröivä kaupunki järvenrantoineen ja pikku linnoineen näytti oikein somalta. Paikan erikoispiirre on, että se on niin kaksikielinen, että sen nimi ilmoitetaan aina molemmila kielillä: saksaksi Biel, ranskaksi Bienne.
Söimme croissanttiaamiaisen parvekkeella kirkkaan aurinkoisen taivaan alla. Loma! Katselin ylhäällä viereisellä kukkulalla olevaa hotellia, ja totesin, että tuonne olisi hauska mennä, mihin Selma totesi, että sehän onnistuu oikein kätevästi, joten sinne siis!IMG_3706

Kävelimme läheisen
Biel-Magglingen-funikulaarin ala-asemalle. Jee! Minijuna! Uuden oloinen funikulaari vei meidän nopsasti 452 metristä ylös 873 metriin.
Ei siis kauhean korkealle, mutta kuitenkin selkeästi ympäristöä ylemmäs – maisemat olivat oikein hienot, ja Alpitkin näkyivät horisontissa. Kävelimme vähän matkaa paikallista metsäreippailupolkua, ja palasimme funilla alas kaupunkiin.

Lue loppuun

5.7. Sion – Genève – Helsinki

Turistiesitteet nimesivät Sionin Valaisin kantonin pääkaupungiksi. Enpä ollut tiennyt paikasta edes sitä. Lauantaipäivän vietimme tutustuen kyseiseen kaupunkiin. Kävelimme keskustaan, ja kun osuimme turisti-infolle juuri sopivaan aikaan, hyppäsimme pienen turisteja kuskaavan moottoroidun junan kyytiin. Sen reitillä olivat keskeiset turistinähtävyydet, kuten neoliittinen kivikehä, vanhan kaupungin pikku kujat, ja ennen turistijunakaikkea Sionin tunnusmerkki, kaksi vierekkäistä kukkulaa, joilla kohoavat Tourbillonin ja Valèren linnat. Niiden välisellä aukiolla oli noin kymmenen minuutin tauko. Tyydyimme katselemaan näkymää, ja kun lisäksemme kyydissä olleet pari muuta turistia jäivät linnoille, olimme paluumatkalla ainoat matkustajat.

Palattuamme junalla turisti-infolle jatkoimme vielä turismia jalkaisin. Katselimme ihan symppiksen vanhan kaupungin pieniä kujuia ja kauppoja, ja eksyimmepä sattumalta myös oikein kivan näköisen ja hyvin keskeisellä paikalla sijaitsevan Scexin kiipeilykallion luo. Puolen päivän paikkeilla hakeuduimme lounaalle, ja onnistuimme valkkaamaan oikein hyvän paikan keskeltä vanhaa kaupunkia. Lohi ja sitruunaraviolit olivat varmaan koko reissun toisiksi paras ruoka heti Mexin sedän kotoisien kokkausten jälkeen.

Lue loppuun

4.7. Zermatt – Sion

gornerschluchtViimeinen päivä vuorilla valkeni pilvisenä ja sateisena. Matterhornista näkyi hieman juurta, mutta huippu oli täysin piilossa. Keksimme sentään jotain puuhaa sadepäiväksi. Alkajaisiksi kävelimme kylän halki katsomaan Gornerschluchtin kanjonia. Lipunmyyntimökillä meidät otti vastaan lauma somia oravia. Itse kanjoni oli ihan jees ja näyttävä, mutta Škocjanin luolakanjoni Sloveniassa kyllä hemmotteli minut piloille.

Kanjoninkatselureitti päätyi toiselle puolelle jokea, ja sen sijaan, että olisimme palanneet jälkiämme takaisin, kävelimme kivaa metsäpolkua seuraillen ja parin niityn läpi Winkelmattenin suunnalle. Sää pysytteli siedettävänä, sateli vain hieman. Koska se kuitenkin uhkasi yltyä, päätimme seuraavaksi tutustua sisäkohteeseen.

Lue loppuun

3.7. Schweifinen Klettersteig & turistina Gornergratissa

Torstaiaamuna aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja ikkunan takana kohosi Matterhorn kaikessa jylhyydessään. Ero edellispäivään oli käsittämätön. Siispä kävelimme keskustaan vuokraamaan valjaat ja lehmänhännät, ja etsiydyimme läheiselle Schweifinenin via ferratalle. Reitin alun löytäminen oli haastavaa, kun kyltitys oli vähän mitä sattuu, ja matkalla piti myös väistellä siimaleikkuriukkeleita. Osuimme kuitenkin kaapelin alkuun, ja vaihdoimme vermeet päälle.

Schweifinen Klettersteig, joka myös Mammut Klettersteigina tunnetaan, sisälsi kolme varianttia, A-C, joista ensimmäinen oli helpoin ja lyhyin. Harkinnassamme oli joko se tai keskivaikea B-variantti. Mirille tämä oli ensimmäinen via ferrata, ja molempia vaivasi jo jonkinmoinen reissu-uupumus. Aurinko porotti kalliolle todella kuumasti.

Lue loppuun

2.7. Grächen – Zermatt

Keskiviikkoaamu oli sateinen ja pilvinen, joten päätimme lopulta, että olisi järkevintä luopua suunnittelemastani kävelystä Europawegiä tai jotain muuta reittiä Europahüttelle. Soitin siis majalle ja peruin varauksen. Sen perään soitin Zermatt Youth Hosteliin, ja sain muutettua aiemman yhden yön varaukseni kahdeksi. Suuntasimme siis päivää suunniteltua aiemmin kohti Matterhornin maisemia. Lyhyt bussimatka Grächenistä alas St. Niklaukseen, ja sieltä hammassadezermattratasjunalla perille.

Olin tiennnyt Zermattin olevan erityisen turistinen paikka, mutta en ollut tajunnut, että se on etenkin japanilaisten suosiossa. Tämä näkyi paitsi vastaantulijoissa, myös siinä, että kyltit ja ruokalistat sun muut infot olivat monessa paikassa kielillä saksa-ranska-italia-englanti-japani. Turistimassojen lisäksi ankean ensikosketuksesta kaupunkiin teki sää – pilvien läpi näki vain epämääräisen aavistuksen ympäröivistä rinteistä, mutta ei todellakaan merkkiäkään mistään näyttävistä vuorista.

Lue loppuun