1.1.2019 Vuodenvaihteen kevytluola (Porth yr Ogof)

Uudenvuodenpäivän aamuna havahduin hetkellisesti kun Tor ja Karo lähtivät luolaan kohti Columnsia, mutta jatkoin sitten uniani lähemmäs yhtätoista. Se oli mahtavaa. Yhtä lailla ihanaa oli syödä aamiaista rauhassa hitaasti pitkän kaavan kautta, majalla hengaavien brittiluolaajien kanssa jutustellen. Samalla ehdin mainiosti kirjoittaa parin edellisen päivän päiväkirjamuistiinpanot valmiiksi.

Olin alkanut mietiskellä, miten iltamme ruokahuolto kannattaisi hoitaa, kun kolmen neljän välillä Columnsin retkue palasi majalle. He olivat ilmeisen tyytyväisiä nähtävyyskierrokseensa, joka oli käynyt kaupan päälle myös Mini-Columnseilla. Päivää ja päivänvaloa oli jäljellä pari tuntia, ja sää vaihteeksi sateeton ja kohtalaisen kirkas, joten keksimme lähteä iltapäivän pikavisiitille katsomaan Porth yr Ogofia, Walesin suurinta luolansisäänkäyntiä.

Ajomatka osoittautui haasteelliseksi, koska GPS ohjasi meidät pahimmanlaatuiselle pikkutielle, missä ei ollut ohitustilaa eikä näkyvyyttä kiitos korkeiden pensasaitojen. Karo selvisi tästäkin sankarillisesti. Illan hämärtyessä pääsimme kuin pääsimmekin lopulta perille luolan parkkipaikalle.

img_9598Porth yr Ogof on näyttävä sisäänkäynti, jonka hauskaa kyllä olin juuri hiljakkoin bongannut pariinkin otteeseen katsellessani BBC:n Merlin-sarjaa. Se oli edelleen yhtä hieno kuin muistin. Kun ulkonakin oli jo aika pimeää, ei ero sisäänkäynnin sisä- ja ulkopuolen välillä ollut kovin jyrkkä, ja molemmissa kaipasi lamppua. Kävelimme pienen kierroksen luolan helppokulkuisimmissa osissa ja kuvasimme hämähäkkejä. Luolan läheltä olisi lähtenyt myös kävelyreitti vesiputouskierrokselle, mutta pimeässä siinä ei olisi ollut paljoakaan järkeä. Sen sijaan ajoimme takaisin luolamajalle.

Kokkasimme viimeisistä ruokatarpeistamme jonkunsorttisen kaapinkallistusillallisen, joka sisälsi lähinnä pekonia ja sipulia, ja pakkailimme hieman tavaroita. Seuraavana aamuna olisi aika vaihtaa maisemaa päiväksi ennen maasta poistumistamme.

Mainokset

31.12. Hetkellisiä hämmennyksiä (Cwm Dwr to OFD1)

Uudenvuoden aattona lähdimme viimein toteuttamaan pari päivää mietinnöissä ollutta läpiretkeä Cwm Dwrista Ykköseen. Tiimistä tuli lopulta huomattavasti isompi kuin vain suomalaiset: saimme kolme paikallisvahvistusta, kun mukaan liittyivät Jo, Andrew ja Tom. Ajatus oli, että minä suunnistaisin sen mitä osaan, ja muut auttaisivat, kun sitä tarvittaisiin.

Luolan alkuosassa haasteet ovat enemmän fyysisiä kuin suunistuksellisia, Cwm Dwrin sisäänkäynnin kutsuvasta betonituubista hilpeisiin vesiliukumäkikonttauksiin ja ryömintöihin. Kaikkein ahtainkaan ryömintäpätkä ei tuottanut kenellekään ihmeempiä ahdistuksia, ja pulpahdimme mönginnöistä Cwm Dwr Jaman suureen käytävään noin vartissa. Vaikka tämä oli sujunut hyvin, totesin olevani jo tämän lyhyen mutta fyysisen osuuden jälkeen ihan puhki. Parin päivän luolailu ja liikunnaton syystalvi selvästi tuntuivat.

Seurasimme Jaman suurta käytävää pienine kiipeilyineen ja satunnaisine puhtaanvalkoisine kalsiittivalumineen lohkaretukoksen alkuun saakka. Siellä luovutin suunnistuvastuun Jolle, joka sanoi muistavansa tämän hyvin. Seurasin seuraavana, ja fiilikseni oli, että olisin myös löytänyt läpi—mutta varmahan tästä ei tietysti voi olla, kun en itse valintoja tehnyt. Kaikkien selvittyä lohkareikon lopussa olevasta korkkiruuviänkeytymisestä olimme Big Shack 1:ssä. Siitä eteenpäin lähtee sarja suuria käytäviä, joissa suunnistaminen oli minua etukäteen mietityttänyt kaikkein eniten.

Lue loppuun

30.12. OFD2 Roundtrip (melkein) kaikilla mausteilla

Sunnuntaille oli puheltu läpiretkistä tai häröilystä Cwm Dwrissa, mutta aamiaisen yhteydessä havaitsimme, että ruokatarpeet alkoivat olla huolestuttavan vähissä. Suoritimmekin sitten päivän aluksi Tesco Roundtripin, johon kului jokunen tunti. Läpiretkeä varten olisi kiva varata enemmän aikaa, joten päätimme muuttaa päivän suunnitelmaa. Se muotoutui sellaiseksi, että Tor ja Jukka lähtivät apuvoimaksi Ianin kaivannolle—ilmeisesti se oli ollut edellisenä päivänä niin hauskaa—ja minä ja Karo lähdimme pyörimään OFD2:n eli yläsisäänkäynnin ympäristöön.

Varoituksen sanana, seuraava reittikuvaus on hyvin yksityiskohtainen ja lähinnä muistutus itselleni siitä, missä tuli käytyä, eikä luultavasti ole kovin kiinnostavaa luettavaa, jos ei itse ole koskaan tässä luolassa ollut.

Lue loppuun

29.12. OFD1 Roundtrip, otto 7

Ensimmäisen luolapäivän ohjelmaksi valikoitui eräs kotiluolani Ogof Ffynnon Ddun suosituimmista retkistä: OFD1 roundtrip eli kiertoretki. Olimme kaikki heränneet aikaisin varhaisen nukkumaanmenon jäljiltä, joten pääsimme myös liikkeelle hyvissä ajoin varustesäätöön kuluneesta ajasta huolimatta. Kävelypolku Ykkösen sisäänkäynnille oli muuttunut sitten viimenäkemän johtuen maanomistuskiistasta, jossa lyhyt siirtymä julkiselta polulta luolaseuran omistamaan luolamaastoon vaatisi muutaman metrin taittamista naapurin mailla, ja mikä nyt ei kertakaikkiaan kyseiselle naapurille enää sopinut. Siispä metsäpolun sijaan kuljimme tietä pitkin alas kunnes olimme ohittaneet Powell’s Caven pikkuonkalon, minkä jälkeen ylitimme aidan ja liukastelimme alas todella mutaista rinnettä luolan luukulle.

Olen tehnyt OFD1:n perusretken vuosien saatossa varsin moneen kertaan, mutta edellisestä oli pari vuotta, ja se oli epänormaali variantti, jossa emme menneet jokeen. Tällä kertaa teimme retken perinteiseen tyyliin: alun helppojen kuivien osien lopuksi laskeuduimme virtaan Stepiltä, missä totesimme veden olevan melko matalalla, ja etenimme jokea ylös aina Lowe’s Chainille saakka. Suureksi järkytyksekseni havaitsin, että siellä on nykyään tikkaat helpottamassa monesti hieman haastavaa kiipeilyä. Se tuntui ihan huijaukselta.

Lue loppuun

28.12.18 Luolaajan kotiinpaluu

Vuoden päätteeksi oli aika vielä yhden luolaretken, tällä kertaa ja pitkästä aikaa vanhaan kunnon Etelä-Walesiin, tuohon luolaharrastukseni alkukotiin. Sinne olikin parin vuoden tauon jälkeen vähän ikävä. Tällä kertaa porukassa ei ollut mukana vanhimpia Walesin-kanssareissaajia; Tor oli kyllä käynyt SWCC:llä ennenkin, mutta Karolle ja Jukalle paikka oli ihan uusi, vaikka muuten hekään eivät olleet aloittelijoita.

Vaikka tiimi ei ollut perinteisin, siirtymä suoritettiin tutun vanhan kaavan mukaan. Nukuin edellisen yön huonosti ja stressasin kaikesta mahdollisesta, ja oli helpotus, kun kello viimein soi klo 4.35. Lentokentällä olin vähän kuuden jälkeen. Aikaisuus oli viisas valinta, sillä joululoma-aikaan siellä oli paljon muitakin. Siitä huolimatta matkustus sujui ongelmitta. Kuten aiemminkin klo 8 aamulennolla Lontooseen, kone oli hieno kiiltävä A350 viihdekeskuksineen, jolla aina kelpaa matkustaa.

Yksi kohta reissusta, jota olin etukäteen erityisesti jännittänyt, oli vuokra-auton nouto, koska olin ensimmäistä kertaa elämässäni ollut vastuussa sen varauksesta. En toki edelleenkään olisi autoa ajamassa—en ole ajanut vuosikausiin kuin metrojunaa, joten Brittilän vääränpuoleinen liikenne olisi ihan mahdoton ajatus. Pääsin silti esittelemään ajokorttiani ja täyttelemään lomakkeita Europcarin tiskillä samalla tavalla kuin ”kakkoskuskimme” Karo, joka siis oikeasti oli varsinainen ja ainoa kuskimme. Ovela autonvuokrausmyyntimies kauppasi meille huomattavasti isomman ja kalliimman menopelin kuin mitä olin alunperin kaavaillut, mutta ehkä se oli ihan kiva, ainakin tavarat mahtuivat hyvin kyytiin.

Lue loppuun

6.1. Crevasse – Corkscrew – Lavender Way

Olin vielä onnellisesti makuupussissani kun aamuyhdeksän maissa päivän kunnianhimoisempi luolatiimi, Duncan ja Tor, aloittivat eeppisen retkensä kohti OFD3:n perimmäistä nurkkaa, Smith’s Armourya. Sitä kauemmas ei kotiluolassamme pääse. En sentään kuluttanut koko päivää pedissä, vaan noustuani kasasin vermeeni kohtalaisen reippaasti, koska minun ja Daren oli määrä mönkiä maan alle noin klo 11. Pujahdimmekin luukusta luolaan vain ehkä vartin sitä myöhemmin. Avattuani luukun annoin avaimen Darelle, ja hän kiinnitti sen sulkkariin vyölleen. ”Pysyykö se varmasti siinä?” kysäisin. Joku taikauskoisempi sanoisi, että pitikin mennä mainitsemaan.

Retkemme kohde oli The Crevasse. Kyseisen kuilun ylitys on yksi keskeinen haaste matkalla OFD3:a kohti, ja sinne laskeutuminen vie Pendulum Passageen. Sunnuntaina SWCC:läiset kaverit olivat ystävällisesti laittaneet siihen köyden, jota Pendulumin sankarit olivat keskiviikkona käyttäneet, ja nyt meidän tehtävämme oli purkaa se. Tai oikeastaan lähinnä Daren, koskapa vain hänellä oli köysikamat mukana. Itse olin retkellä ennen kaikkea, koska halusin muistella, miten reitti Crevasselle menikään. Olin kulkenut sen kahdesti aiemmin ja muistin joitakin pätkiä, mutta suurin osa oli ihan mysteeriä.

Lue loppuun

5.1. Tunnel Cave

Vaikka kaikki olivat väsyneitä edellispäivän seikkailuista, torstainakin löytyi muutama innokas luolaanlähtijä. Puolenpäivän jälkeen siis minä, Tor, Miri ja Duncan lähdimme kohti DYO:n leirintäparkkia, kohteenamme Tunnel Cave, jonka sisäänkäynnin olimme paria päivää aiemmin paikantaneet. Mäki ylös luukulle tuntui melko lailla pidemmältä luolakamat päällä ja melkein 100 metriä köyttä säkeissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATunnel Cave on yläsisäänkäynti luolaan, joka kuuluu Dan-yr-Ogofin turistiluolakompleksiin. Luolaston alasisäänkäynti tunnetaan Cathedral Cavena. Ikävä kyllä läpiretkeä näiden välillä ei saa tehdä, koska turistiluolasta ei tällä hetkellä saa kulkea ulos. Siispä tavoitteemme oli käydä porteilla ja palata jälkiämme takaisin.

Sisäänkäynti on aukikaivettu vertikaalinen 12-metrinen kolo. Tor riggasi sen, ja valitti mennessään, että on ikävää. Kun viimein letkan viimeisenä pääsin seisomaan rautatiepölkylle kaivonkannen alle ja aloin laskeutua, paljastui ikävyyden lähteeksi epämääräinen vanhoista laudoista kasattu tasanne. Sen alla keinotekoinen tunneli kuitenkin sukelsi kauniin kalsiittiseinämäiseen luonnonluolakäytävään. Siellä astuttiin yli syvän kolon (turvallisen mukavasti köysissä) ja laskeuduttiin toinen, 8-metrinen köysi. Sen alta lähti liukas poikkikulku ensin eteen- ja sitten 180° käännöksellä takaisin päin, onneksi valmiin köysin varustettuna. Olimme varanneet ylimääräiset 30 + 30 metriä köyttä näihin kiipeilyihin, mutta ne olivatkin siis turhaan mukana. Noh, parempi liikaa kuin liian vähän!

Lue loppuun