6.1. Crevasse – Corkscrew – Lavender Way

Olin vielä onnellisesti makuupussissani kun aamuyhdeksän maissa päivän kunnianhimoisempi luolatiimi, Duncan ja Tor, aloittivat eeppisen retkensä kohti OFD3:n perimmäistä nurkkaa, Smith’s Armourya. Sitä kauemmas ei kotiluolassamme pääse. En sentään kuluttanut koko päivää pedissä, vaan noustuani kasasin vermeeni kohtalaisen reippaasti, koska minun ja Daren oli määrä mönkiä maan alle noin klo 11. Pujahdimmekin luukusta luolaan vain ehkä vartin sitä myöhemmin. Avattuani luukun annoin avaimen Darelle, ja hän kiinnitti sen sulkkariin vyölleen. ”Pysyykö se varmasti siinä?” kysäisin. Joku taikauskoisempi sanoisi, että pitikin mennä mainitsemaan.

Retkemme kohde oli The Crevasse. Kyseisen kuilun ylitys on yksi keskeinen haaste matkalla OFD3:a kohti, ja sinne laskeutuminen vie Pendulum Passageen. Sunnuntaina SWCC:läiset kaverit olivat ystävällisesti laittaneet siihen köyden, jota Pendulumin sankarit olivat keskiviikkona käyttäneet, ja nyt meidän tehtävämme oli purkaa se. Tai oikeastaan lähinnä Daren, koskapa vain hänellä oli köysikamat mukana. Itse olin retkellä ennen kaikkea, koska halusin muistella, miten reitti Crevasselle menikään. Olin kulkenut sen kahdesti aiemmin ja muistin joitakin pätkiä, mutta suurin osa oli ihan mysteeriä.

Lue loppuun

Mainokset

5.1. Tunnel Cave

Vaikka kaikki olivat väsyneitä edellispäivän seikkailuista, torstainakin löytyi muutama innokas luolaanlähtijä. Puolenpäivän jälkeen siis minä, Tor, Miri ja Duncan lähdimme kohti DYO:n leirintäparkkia, kohteenamme Tunnel Cave, jonka sisäänkäynnin olimme paria päivää aiemmin paikantaneet. Mäki ylös luukulle tuntui melko lailla pidemmältä luolakamat päällä ja melkein 100 metriä köyttä säkeissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATunnel Cave on yläsisäänkäynti luolaan, joka kuuluu Dan-yr-Ogofin turistiluolakompleksiin. Luolaston alasisäänkäynti tunnetaan Cathedral Cavena. Ikävä kyllä läpiretkeä näiden välillä ei saa tehdä, koska turistiluolasta ei tällä hetkellä saa kulkea ulos. Siispä tavoitteemme oli käydä porteilla ja palata jälkiämme takaisin.

Sisäänkäynti on aukikaivettu vertikaalinen 12-metrinen kolo. Tor riggasi sen, ja valitti mennessään, että on ikävää. Kun viimein letkan viimeisenä pääsin seisomaan rautatiepölkylle kaivonkannen alle ja aloin laskeutua, paljastui ikävyyden lähteeksi epämääräinen vanhoista laudoista kasattu tasanne. Sen alla keinotekoinen tunneli kuitenkin sukelsi kauniin kalsiittiseinämäiseen luonnonluolakäytävään. Siellä astuttiin yli syvän kolon (turvallisen mukavasti köysissä) ja laskeuduttiin toinen, 8-metrinen köysi. Sen alta lähti liukas poikkikulku ensin eteen- ja sitten 180° käännöksellä takaisin päin, onneksi valmiin köysin varustettuna. Olimme varanneet ylimääräiset 30 + 30 metriä köyttä näihin kiipeilyihin, mutta ne olivatkin siis turhaan mukana. Noh, parempi liikaa kuin liian vähän!

Lue loppuun

4.1. Köysileikkejä The Navessa

Keskiviikon luolasuunnitelma oli  kunnianhimoinen: OFD2:n Crevasselta alas lähtevä Pendulum Passage -niminen tunneli, josta kukaan meistä ei tiennyt mitään. Tosin se oli lähinnä Daren, Duncanin ja Torin projekti. Minä, Miri ja Taina lähestyisimme käytävää toisesta suunnasta, The Naven köysiosuuksien kautta, vailla aikomusta jatkaa kovin pitkälle Pendulumiin. Olisi kuitenkin olennaisen tärkeää, että riggaisimme köysiosuudet päädyssämme, koska se olisi toiselle kolmikolle näppärin reitti ulos.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eka tiimi meni sisään puoliltapäivin, meidän kolmikkomme noin tuntia myöhemmin. Alkuosa retkestä oli tasan sama kuin minun ja Daren sunnuntain pikkuretkellä: Yläsisäänkäynnistä sisään ja alas The Naven kuilun partaalle. Siellä kaivoimme säkeistämme köysitoimintavarusteet, ja totesimme, että oikeastaan kukaan meistä ei muista juuri mitään riggaamisesta. Aika pitkän aikaa köyttä hypisteltyämme ja maailman menoa mietittyämme Miri rohkeimpana tarttui toimeen, ja askarteli erittäin vakuuttavan köysiankkurin pätevällä lähestymislinjalla, jotta pääsimme laskeutumaan mukavan suoraviivaisen 12-metrisen kuilun.

Lue loppuun

3.1. Välikävelypäivä

Tiistai valikoitui viikon vapaapäiväksi. Kaikki nukkuivat pitkään, ja aamiaista syötiin hartaasti. Sen sijaan että olisimme istuneet koko päivän mökillä, minä, Tor ja Taina lähdimme kävelylle Dan-yr-Ogofin turistiluolakompleksin takana kohoavien nummien karstimaastoon. Ensin tosin eksyimme luola-alueen läheisten asuintalojen pihaan, mistä ystävällinen paikallistäti neuvoi meidät oikeaan parkkiin, ja oli huolissaan, ettemme vain eksy pimeässä. Eikä niissä kukkuloilta löytyvissä luolissakaan mitään nähtävää ole, hän huomautti, reikiä maassa vain! Selvästi näytimme liikaa turisteilta emmekä vakuuttavilta luolaharrastajilta.

img_5280Kävelypolku, jolle lähdimme, oli tuttu Pwll Dwfnin reissulta parin vuoden takaa, ja luolan löytäminen olikin tehtävälistallamme. Päivä oli aurinkoinen mutta viileä, ja maisemat upeita. Niihin ei yleensä tule kiinnitettyä paljoakaan huomiota, kun ovat jo niin monelta reissulta tuttuja. Lähes nummien laen tuntumassa poikkesimme pääväylältä luolakoloa etsimään. Tokihan sen muistin varassa löytäisi? Vaan eipä löytynyt, ei, vaikka haahuilimme karstivajoamien täyttämillä mättäillä ties kuinka kauan kurkistaen joka kuoppaan, mistä löytyi muun muassa kiviä ja kalloja, mutta ei sisäänkäyntiä. Luolalla ei suotta ole hankalasti löydettävän maineessa. Aurinko alkoi jo lähestyä horisonttia, joten päätimme luovuttaa.

Lähimaaston toinen sisäänkäynti, Tunnel Caven luukku nurmikossa, löytyi hyvin vähällä vaivalla. Sitten olikin aika valua alas parkkipaikalle. Käväisimme majalla, ja jatkoimme kohti lähi-Tescoa ruokavarastoja täydentämään. Myöhemmin illalla paikalle ilmaantuivat Mendipeiltä Miri ja Duncan, jotka liittyivät luolaavaan joukkoomme loppureissun ajaksi. Kuulumisia vaihdettiin, ja inkivääriviiniä maisteltiin (nam!).

2.1. Ylempi Paahtoleipäteline

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMaanantaina Tor lähti reippaasti jo kymmenen maissa Dan-yr-Ogofiin videokuvausretkelle Andyn ja Antonian kanssa. Minä, Dare ja Taina puolestamme valitsimme rauhassa asiaa mietiskeltyämme kohteeksi vanhan tutun OFD1:n eli Alasisäänkäynnin, mistä lähdimme etsimään uusia asioita aivan sisäänkäynnin lähistöltä.

Sää oli huimasti parempi kuin eilen: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta kun marssimme rinnettä alas majalta luukulle. Tikkaat koloon kavuttuamme seurasimme helppoa, tuttua reittiä syvemmälle luolaan, mutta vain Toast Rackin (eli ”paahtoleipätelineen”) nimellä tunnettujen metalliportaiden luokse. Niiden jälkeen, hieman ylämäkeen, on vasemmalla nurkassa valuvaa kiveä, jonka päältä lähtee käytävä. Sinne pääsee kiipeämään joten kuten, mutta köysi oli kiva käsiotteeksi, koska muita otteita ei juuri ollut.

Ylhäältä lähti konttauskokoinen käytävä, Upper Toast Rack Seriesin alku. Tämä oli minulle aivan vierasta maastoa. Singahdin letkan edelle sitä tutkailemaan. Konttitunnelia jatkui jokusen kymmentä metriä, kunnes se muuttui todella mutaiseksi ja märäksi. Oikea reitti ei kuitenkaan ollut ahtaaseen märkään koloon, vaan ylös kattoon, aivan selkäni takaa. Lyhyen (alle 2m) kiipeilyn päältä lähti kaksi suuntaa, joista sattumalta valitsimme oikein, eli lähdimme aiempaan kulkusuuntaan nähden vasemmalle.

Lue loppuun

1.1.17 Kertaamassa OFD2:ssa

Uudenvuodenpäivän aamuna olo oli vähän vajaakuntoinen, ja opastettu massaretki Columnseille ei houkutellut. Tor ja Taina sen sijaan päätyivät lähtemään siihen suuntaan. Minä ja Dare päätimme suorittaa keskenämme helpon kalibrointiretken Top Entrancelle eli Yläsisäänkäynnille, joka myös OFD2:n nimellä tunnetaan.

Ylämäki Kakkoselle oli harvinaisen tympeä, koska sää oli mallia ”räntää vaakatasossa ja järkyttävä tuuli”. Ylös kuitenkin lopulta selvisimme, ja saman tien luukusta sisään ja luolaan, missä oli paljon lämpimämpää ja kuivempaa. Yläsisäänkäynnin ympäristö on aina yhtä tuttu. Kuljimme vauhdikkaasti läpi Brickyardin lohkareikon, alas Corkscrewn lohkareiden välistä, ja Salubrious Streamin puroa aina Tridentin ja Judgen näyttävien luolamuotojen luo. Niiden naapurissa kävimme katsastamassa pultit The Naven köysikuilussa, johon voisi ehkä laittaa köyden.

Lue loppuun

31.12.2016 Vuodenvaihteeksi Walesiin

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuten vuosi sitten, vaihdoin vuotta Luolaseuran reissun merkeissä, mutta hieman eri porukalla. Vaikka tarkoitus oli, emme onnistuneet houkuttelemaan retkelle lainkaan aloittelijoita. Sen sijaan ennen aamukahdeksaa yhytin Helsinki-Vantaalla muut reissaajat: Daren, Tainan ja Torin. Lento Lontooseen jännitti tällä kertaa lähinnä siksi, että viikon flunssailun jälkeen korvani olivat edelleen lukossa, mutta lopulta lentely oli vähemmän tuskaisaa kuin olin pelännyt. Sain jopa nukuttuakin hieman. Lisää torkkumista harjoitin autossa, kun Dare sankarillisesti ajoi meidät Heathrow’sta huoltoaseman fish’n’chipsien sekä Pontardawen Tesco-shoppailun kautta South-Wales Caving Clubin majalle Penwylltiin.

Luolamaja oli täynnä uudenvuodenjuhlijoita: paljon tuttuja naamoja ja monia uusiakin. Paikoilleen asettumisen ja parin tunnin palloilun jälkeen oli aika illan juhla-aterian, joka oli varsin vaikuttava niin määrän kuin valikoimankin suhteen (maukkaudesta voinee olla montaa mieltä). Väsymys alkoi jo tässä vaiheessa olla melkoinen pitkän päivän jälkeen. Muut suomalaiset painuivat lopulta petiin jo suomalaisen vuodenvaihteen aikaan, itse pidin kiinni uudenvuodenperinteistä ja pysyttelin teen voimalla jalkeilla Brittilän aikavyöhykkeen puoleen yöhön saakka. Silloin oli ohjelmassa paukkuserpentiiniä, halailua ja perinteinen Auld Lang Syne -laulu. Seremonioiden jälkeen livahdin viimein myös nukkumaan, kun paikalliset jäivät juhlimaan.