Sisälaskuharjoituksia

Olin vakaasti päättänyt, että tällä kertaa laskettelu ei jäisi vain yhteen kertaan (odottamaan seuraavaa alkeiskurssia 12 vuoden päästä), vaan jatkaisin harjoituksia, pyrkimyksenä sellainen taso, ettei rinteessä hävettäisi. Sää ei harmillisesti suosinut tätä lainkaan, koska lämpötila oli noussut plussan puolelle ja sade sulattanut suuren osan lumesta. Lisäksi oli tuulista ja muutenkin nihkeää. Vaan ei hätää: Oslon liepeiltä Lørenskogista löytyy laskettelukeskus, jossa lämpötila on aina -2 ja -4 pakkasasteen välillä, eikä tuulta ole koskaan. Paikan nimi on Snø, ja se sijaitsee sisätiloissa. Valtavassa viileässä hallissa on laskettelurinteiden lisäksi myös jääkiipeilyseinä sekä murtomaahiihtolatu. Sunnuntaina 28.1. suuntasin siis ihmettelemään tätä erikoisuutta.

Skistä Snøn nurkille pääsi alle puolessatoista tunnissa kahdella junalla ja pienellä kävelyllä. Perillä odotti suuri ja jotenkin sekava rakennus (suunnistusta ehkä vaikeutti, että jalankulkijana tulin sisään sivuovesta). Hieman harhailtuani löysin kuitenkin sekä välinevuokraamon että oven lasketteluhalliin, joka oli vielä jättimäisempi kuin osasin odottaa. Tilassa on kolmeen eritasoiseen rataan jakautuva rinne, snow park temppuilijoille, sekä erityisen loiva nurkka vasta-alkajille. Laskijoita rinteiden päälle vievät mattohissi, sompahissi ja nelipaikkainen tuolihissi. Lumen laatujutuista en tiedä mitään, mutta jotenkin tämä keinotekoinen viritys tuntui vähän hassulta, ja paikoitellen oli todella jäistä, esimerkiksi tuolihissin huipulla. Mitä laskemiseen tulee, aika hapuilevaa menoni oli edelleen, mutta ei ehkä ihan toivotonta, ja ajoittain vallan hauskaa! Kolme tuntia jaksoin treenailla, toivottavasti siitä oli jotakin hyötyä. Hintavaa lystiä tämä myös oli—hissilippu oli kalliimpi kuin ulkoilmakeskuksiin—joten ei tänne joka viikko ole varaa tulla. Toivottavasti säät jossakin kohtaa paranevat niin, että uloskin taas uskaltaa mennä.